Sari on keittiöllä kuin kotonaan
Tavallinen huhtikuinen torstaiaamupäivä kello 10 ja seurakunnan pitopalvelun emäntä Sari Heikkilä on ehtinyt tehdä jo vaikka ja mitä.
”Yhdeltätoista pitää lähteä toiseen paikkaan. Tähän mennessä olen ehtinyt käydä jo seitsemältä uimahallissa jumpan vetäisemässä. Se on mukana aloitus päivään”, kehuu Sari Heikkilä.
Keittiöllä Sari Heikkilällä on luvassa kahvitusten tekoa.
”Torstait ovat usein valmistelupäiviä, koska perjantaisin ja lauantaisin on aina muistotilaisuuksia. Sitten on pienempiä seurakunnan kahvitusjuttuja”.
Muistotilaisuuksissa suosituin ruoka on yleensä naudan palapaisti. Myös lohikeitto ja lihakeitto menevät hyvin kaupaksi. Tilaisuuden lopuksi tarjoillaan tietysti perinteiset kakkukahvit.
”Käymme omaisten kanssa tarkkaan keskusteluja tilaisuuden ruokatarjoilusta yleensä paikan päällä. Ja sitten vielä sähköpostitse tilaisuus alusta loppuun läpi”, kertoo Sari Heikkilä.
Muistotilaisuuksien menut ovat yleensä hyvin perinteisiä, mutta onpa Sari Heikkilän työuralle mahtunut yhden hieman poikkeavammankin ruoan valmistus hautajaisia varten.
”Yhden ainoan kerran piti tehdä hautajaisiin poronkäristys, kun kuollut henkilö oli pohjoisesta kotoisin”.
Sari Heikkilällä tuli tänä keväänä kuusi vuotta täyteen seurakunnan keittiön emännän tehtävissä. Työtään hän on tykännyt tehdä, koska siinä tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä.
”Ei ole yhtä ja samanlaista päivää. Eilenkin meillä oli täällä seurakuntakerho, jonka mummot ovat tulleet vuosien mittaan hyvin tutuiksi. Tämä työ ei ole vain kahvin keittämistä, vaan tässä pääsee vaihtamaan myös kuulumisia”, iloitsee Sari Heikkilä.
Ensimmäiset kuukaudet seurakunnan pitopalvelun emäntänä olivat Sari Heikkilälle kuitenkin kaikkea muuta kuin naurua ja työntekoa. Hän ehti tehdä töitä keittiöllä normaalisti viikon ajan, kunnes kaikki yhteiskunnan palvelut menivät kerralla kiinni. Koronapandemian takia Heikkilän yritys joutui olemaan tauolla 2,5 kuukautta.
”Eihän se hyvältä tuntunut. Mutta kun kaikilla muillakin oli sama tilanne, niin ei siinä auttanut muuta kuin odotella, että tilanne normalisoituu”, hän muistelee.
Sari Heikkilän yrittäjän uran 30 vuoden rajapyykki ylittyi viime vuonna. Oulaisten Yrittäjät olivat hereillä ja palkitsivat hänet yrittäjäjuhlassa timanttiristillä.
”Se tunnustus tuntui mukavalta. Oli myös hienoa päästä kerrankin syömään valmiiseen pöytään. Sellaista osaa arvostaa korkealle”, Sari Heikkilä myhäilee.
