Veli Seppälän maailma on musiikkia täynnä
85-vuotias Veli Seppälä toimi Oulaisten Puhallinorkesterin ykköstrumpetistina 70 vuotta.
”Soittosi on täyttänyt vuosikymmenet sävelillä, jotka jäävät soimaan sydämiin.”
Näin lukee hiljattain 85-vuotta täyttäneen oulaistelaisen Veli Seppälän syntymäpäiväkortissa. Lause on kaunis, mutta myös täyttä totta, sillä Seppälän harrastus Oulaisten Puhallinorkesterin taitavana ykköstrumpetistina kesti 70 vuotta, ja kyllä – yhtäjaksoisesti.
Mutta aloitetaanpa alusta. Veli oli kiinnostunut musiikista jo poikasena. Ensimmäinen soitin oli Oulaisten osuuskaupasta 60-luvulla hankittu huuliharppu.
”Olin seitsemänvuotias, kun sain itkun kanssa äidiltä kerjättyä rahaa, että sain huuliharpun ostettua”, Seppälä naurahtaa.
Nyt jo edesmennyt dir.mus Pentti Ranta perusti Oulaisten Torvipojat vuonna 1954. Seppälä oli tuolloin 14-vuotias ja liittyi mukaan orkesteriin. Silloin mukana oli vain vaskisoittimia, puupuhaltimia ei ollut lainkaan.
”Vaskien soiton aloitin tenoritorvella ja soitin myös baritonia. Harjoituksia pidettiin puukoulun (vanha puulukio) käytävällä,” Seppälä muistelee ja jatkaa: ”Orkesterin nimi oli ensin Torvipojat, mutta kun mukaan tuli ensimmäinen tyttö, nimi muutettiin puhallinorkesteriksi”.
Kotona oli myös pianohaitari, jota lahjakas poika soitteli. Haitarinsoiton opettelun eteneminen olisi kuitenkin vaatinut näppäinharmonikan hankinnan ja siihen perheellä ei ollut varaa.
”Velipoikani oli Perkko Oy:n kaupparatsu. Hän kierteli ympäri Suomea ja myi kelloja. Hän tiesi sellaisen Kaustiselta kotoisin olevan trumpetistin, kuin Lauri Ojala”, Seppälä kertoo.
Ojala asui Helsingissä ja oli Helsingin kaupunginorkesterin soolotrumpetisti. Hän oli myös voittanut useita kilpailuja sekä Suomessa että ulkomailla. Veli pääsi Ojalan oppiin.
”VR:llä oli siihen aikaan kuukausilippu. Se maksoi 100 markkaa ja sillä sai olla vaikka jatkuvasti junassa. Matkustin höyryveturilla tunneille hänen luokseen Sibelius-Akatemiaan. Matka kesti aina koko yön. Tampereella veturi vaihtui Ukko-Pekkaan, joka oli nopeampi”.
Seppälä kävi Helsingissä Lauri Ojalan soittotunnilla 2–3 kertaa kuukaudessa kolmen vuoden ajan. Lomat Ojala vietti Kaustisilla, jossa tunnit pidettiin kesä- ja joululomilla.
Veli Seppälä oli jo tuolloin taitava. Oopperaorkesterin kapellimestari Tauno Hannikainen oli pyytänyt Lauri Ojalaa hankkimaan oopperaorkesteriin trumpetistin. Ojala ehdotti paikkaa Seppälälle. Hän jäi kuitenkin Oulaisiin, ja meni töihin piirtäjäksi Revon Sähkölle, jossa hän työskenteli eläkkeelle pääsyyn saakka.
Revon Sähköllä ollessaan Veli Seppälä sai kirjeen. Sen oli lähettänyt Oulun kaupunginorkesterin kapellimestari Paavo Rautio.
Kirjeessä pyydettiin Seppälää Oulun kaupunginorkesterin koesoittoon trumpetistin paikalle. Hän sai paikan.
”Revon Sähköllä hyväksyivät, että sain käydä viikolla harjoituksissa. Konsertit olivat sitten viikonloppuisin. Kuljin siellä soittamassa noin kolmisen vuotta”, Seppälä muistelee ja naurahtaa;
”Siellä olin lirissä, mutta selvisin kuitenkin. Orkesterissa kävi vierailevia kapellimestareita ulkomailtakin, aina amerikkaa myöten.”
Kun kysyn Veliltä mieluisimpia muistoja puhallinorkesterin ajalta, hän naurahtaa ja kertoo, että niitä on paljon. Yksi sellainen oli Torvipoikien matka Kanadaan vuonna 1962.
”Rannan Pentti ideoi näitä tapahtumia. Vappunakin oli aina melkoisia kansanjuhlia. Hänen ajatuksensa tämä Kanadan reissukin oli, en kyllä tiedä millä se maksettiin. Matka kesti kuukauden”, Seppälä naurahtaa ja jatkaa.
”Olin sielläkin solistina. Soitimme muun muassa Valtameren helmen, siinä oli teema ja muunnelmia. Kanadassa soitimme useita konsertteja, tansseja ja marssimusiikkiakin. Tuohon aikaan oli iso juttu lentää Kanadaan asti. Lähtiessä soitimme myös Oulun lentokentällä.”
Mieluisia olivat myös esiintymiset konserttien solistina. Yksi muisto on Helsingistä, Sibelius-Akatemian konserttisalissa pidetystä konsertista.
”Soitin siellä solistina Paholaisenkieli -kappaleessa. Konsertin jälkeen lämpiöön tuli Ilkka Kuusisto, joka kysyi, mitä teen työkseni. Vastasin, että olen sähkölaitoksella piirtäjänä. Kuusisto kysyi, että piirrätkö sinä yhtä hyvin kuin soitat”.
Veli Seppälä sanoo, että soittaminen on kuin taikatempun tekemistä; se voi kuulostaa helpolta, mutta ihmiset eivät aina ymmärrä, miten paljon minkä tahansa instrumentin soittaminen vaatii harjoittelua. Hän selaa lehtileikkeitä ja valokuvia, joita puhallinorkesterista otettiin aina jokaisen keikan jälkeen. Muistoja on paljon. Hän lopetti orkesterissa soittamisen viime vuonna.
”Ikä alkoi painaa”, mies tuumaa. Hän soittaa kuitenkin joskus kotona omaksi ilokseen. Myös musiikin kuuntelu ja tähtitiede ovat suuria kiinnostuksen aiheita.
”Istun olohuoneen tuolissa ja saatan kuunnella musiikkia tuntikausia. Musiikin maailma on ihmeellinen”, Veli Seppälä toteaa.
