Palkinto pitkäaikaisesta vapaaehtoistyöstä
Oulaistelaislähtöinen Heikki Raudaskoski palkittiin presidentti Alexander Stubbin myöntämällä kunniamerkillä isänpäivänä Presidentinlinnassa.
Oulaistelaislähtöinen Heikki Raudaskoski,92, ei ollut uskoa silmiään, kun hän aukaisi eräänä iltana sähköpostiinsa tulleen viestin. Siinä kerrottiin, että hän on yksi niistä ansioituneista 48 isästä, joille tasavallan presidentti myöntää valtiollisen kunniamerkin isänpäiväjuhlassa Presidentinlinnassa sunnuntaina 9. marraskuuta.
”Pyysin vaimon viereeni sitä sähköpostia katsomaan. Ajattelin, että kuka tällaisen pilan on tehnyt. Mutta seuraavana aamuna Jyväskylässä asuva tyttäreni soitti ja vahvisti, että kyllä se posti ihan totta on”, nauraa nykyisin Hattulassa asuva Heikki Raudaskoski.
Ensimmäistä kertaa järjestetyssä juhlassa luovutettiin 48 isälle tasavallan presidentin myöntämä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein. Kunniamerkki on tunnustus isille, jotka ovat omassa perhe-elämässään ja vanhemmuudessaan ansioitumisen lisäksi toimineet esimerkiksi lastensuojelu- ja perhejärjestöissä, nuoriso- ja urheilujärjestöissä tai muissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Ehdotuksia kunniamerkin saajista ovat voineet tehdä kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt sekä perheen lapset aluehallintovirastoille.
Heikki Raudaskoski jos kuka on oman mitalinsa ansainnut. Hän on tehnyt toistakymmentä vuotta vapaaehtoistyötä erilaisissa seurakunnan tehtävissä. Yksi näkyvimmistä auttamistöistä liittyy kehitysvammaisten kanssa työskentelyyn.
”Kehitysvammaisten ryhmässä oli pääasiassa naisvetäjiä. Teimme paljon retkiä kylpylöihin. Miespuolisena minä menin aina miesten kanssa saunaan ja uimahalliin. Tein sitä lähes kymmenen vuotta. Sen jälkeen Hattulaan tuli kehitysvammaisten toimitalo. Jatkoin auttamista ja kävin heidän kanssaan lenkillä. Ryhmässä oli aina 4-5 henkilöä mukana”, muistelee Heikki Raudaskoski.
Kun on koko ikänsä tottunut tekemään vapaaehtoistyötä, on sitä vaikea lopettaa, vaikka ikää on kertynyt yli 90 vuotta.
”Olin viimeksi mukana seurakunnan järjestämässä ikäihmisten virkistyspäivässä leirikeskuksessa. Minä olen lämmittänyt siellä saunan 20 vuoden ajan. Tällä kertaa olin kuitenkin menossa sinne vieraan ominaisuudessa, enkä aikonut tehdä mitään. Mutta sitten yhdelle diakonille tuli este, eikä hän pystynytkään lämmittämään saunaa, joten mitä tein sen. Olen vielä liikuntakykyinen ja olen käynyt myös kehitysvammaisten kanssa lenkillä. Tosin paljon joudun nykyisin pysähtymään ja ottamaan liikennepylväistä kiinni, jotta saan venyteltyä jalkojani”, Raudaskoski miettii.
Oulaisen Heikki Raudaskoski jätti taakseen vuonna 1957. Syy oli hyvin selvä: töitä oli saatava. Kun niitä ei pohjoisesta tahtonut löytyä, piti muuttaa etelään. Vuonna 1959 hän löysi itsensä Hattulasta ja on asunut siellä siitä lähtien.
”Hyvin olen täällä viihtynyt ja töitä on aina ollut tarjolla. Tein maataloustöitä vuoteen 1973 asti, mutta sitten selkään tulleen hermovaurion takia jouduin vaihtamaan ammattia. Olin vuoden koulutuksessa ja sen jälkeen toistakymmentä vuotta Rautaruukilla töissä. Eläkkeelle jouduin jäämään jo 52-vuotiaana. Sen takia olen sitten ehtinyt olemaan paljon lastenlasteni kanssa ja tekemään vapaaehtoistyötä”, Heikki Raudaskoski selittää.
Juhlan päätteeksi presidenttipari osallistui kahvitilaisuuteen yhdessä palkittujen isien kanssa. Ennen sitä otettiin yhteiskuva, josta tulikin varsin ikimuistoinen hetki Heikki Raudaskosken elämässä.
”Siellä oli ennakkoon päätetty, mille paikoille kukin vieras meni istumaan. Mietin mielessäni, että mikähän siinä on, kun minun viereeni ei saanut kukaan istua. Sitten lopuksi, kun presidenttipari saapui huoneeseen, asia selvisi. Pääsin istumaan presidentin vaimon viereen”, myhäilee Heikki Raudaskoski.
Tasavallan presidentti on palkinnut suomalaisia äitejä kunniamerkein vuodesta 1946 alkaen. Isien kunniamerkkiä edelsi Vuoden isä -palkintoperinne.
