Kolumni: Kirottu vai siunattu yksinäisyys?

Yksinäisyydestä on puhuttu paljon koronaepidemian aikana. Ihmiset ovat vetäytyneet kuuliaisesti kotioloihin, kuka etätyöhön, kuka muuten vain viettämään eläkepäiviä. Osa heistä on samalla vetäytynyt myös yksinäisyyteen.
Ilman puhelimia ja nykyaikaista tekniikkaa yksinäisyys olisi ollut vielä raskaampaa. Eräs vanhainkotiin joutunut muistisairas henkilö arveli olevansa Venäjällä, kun totutteli uusiin oloihin koronakaranteenin aikana vanhaikodissa. Hän tunsi olevansa säilössä, jossa sai vain ruuan ja yösijan. Talossa asuva toinen henkilö naurahti ja sanoi muistisairaan osuneen enemmän kuin oikeaan.

On myös niitä, jotka ovat nauttineet suunnattomasti koronakaranteenista, kun edeltä ilmoittamattomia vieraita ei puske kotiin. On saanut olla rauhassa ja omissa oloissaan.
Yksinäisyyttä on kuitenkin voinut tuntea jo aikaisemminkin.

Lapsuusystävä kertoi Vappuna, että muutamia vuosia sitten, kun hän oli jäänyt leskeksi, niin elämä oli ollut synkkää. Hänestä tuntui surutyötä tehdessään, että kaikki, mikä ennen oli ollut tavallista ja hauskaa, oli pois pyyhkäisty. Hän oli kuitenkin yrittänyt ryhdistäytyä viettämään ensimmäistä yksinäistä Vappuaan, kuten ennen puolisonsa kanssa menemällä syömään Mustakarille. Siellä pöytä notkuu herkkuja ainakin Vappuna ja äitienpäivänä. Ilman etukäteisvarausta ja yksinään Vappuaterialle pyrkivälle ei kuitenkaan ollut ravintolaan mitään asiaa. Häneltä oli jo ovella kysytty, montako olisi tulossa syömään? Kun kysyjä oli kuullut vastauksen, että lapsuusystävä oli tulossa yksin, muuttuivat kaikki paikat ja jokainen kattaus täydeksi!

Seuraavaksi tämä henkilö oli pyrkinyt Rossoon, mutta sinnekään ei ollut yksittäispaikkoja vapaana. Hän jatkoi, että siinä vaiheessa tulvivat kyyneleet. Lapsuusystävä oli kuitenkin sitkeä ja meni huoltoaseman baariin. Siellä ei kukaan kysynyt, oliko yksi, kaksin vai koko joukolla liikkeellä. Ruokaa sai.

Nyt, kun rajoitukset vähitellen helpottuvat, niin kannattaa nauttia vapaudesta ja mennä syömään ravintoloihin, baareihin tai vaikka pop upille. Ainakin sinne, missä on muita ihmisiä, kesäteattereihin, musiikkiesityksiin ja kaikkeen sellaiseen, mistä on karanteenin aikana haaveillut. Ja ne, jotka ovat kokeneet siunaukselliseksi yksinäisyyden, nauttikaa siitä edelleen…

Kaisa Hietala

Takaisin Jutut -sivulle