Hallituksen talousriihi jäi suutariksi

Oi aikoja, oi tapoja.

Mitä tekee hallitus, kun työttömyys ja konkurssit ovat korkeimmalla tasolla 30 vuoteen, valtionvelka paisuu ja rahoitusta ei saa yrittäjät ja kotitaloudet? – Riitelee rasismin määritelmästä.
Eduskunnan syksy alkaa hallituksen budjettiriihestä. Tänä vuonna siitä tuli erikoinen näytelmä.
Puolitoista päivää kului siihen, että hallituspuolueet keskustelivat – jälleen kerran – rasismista ja käytöstavoista. Useaan kertaan mietin, onko tämä totta. 
Talousvaliokunnan jäsenenä ja yrittäjänä ajattelen, että maan vaikea taloustilanne olisi edellyttänyt sovitut kaksi päivää, ja enemmänkin, budjetin valmisteluun ja vaikutusarvioiden tekemiseen. Nyt aika kului itsestäänselvyyksien sopimiseen.

Lopulta hallitus pääsi budjetista sopuun. Poukkoilevat päätökset jättivät kyllä ihmettelyn aihetta.
Ensimmäiset kaksi vuotta tehtiin suuria leikkauksia. Kansalaiset viriteltiin kriisitunnelmaan, eikä muuhun ollut varaa kuin leikkauksiin. 
Seurauksena kulutus hyytyi täysin. Verotulot laskivat ja rahoitusmarkkinat jumiutuivat. 
Leikkauksista huolimatta valtionvelka kasvaa ja talouskasvu on ollut hallituksen mielestä jo kaksi vuotta ”nurkan takana”.
Keväällä kurssi kääntyi, ja hallitus päätti kahden miljardin euron veronalennuksista palkka- ja yhteisöveroon. Tarkoitus oli sinänsä oikea: talouskasvun vauhdittaminen. 
Mutta samalla syntyi tarve miljardin euron leikkauslistalle. Hallitus päätti mm. pudottaa yksityislääkärikäynnin Kela-korvauksen 30 eurosta takaisin kahdeksaan – peruen siis oman aiemman päätöksensä.

Korvauksen olisi voinut poistaa kokonaan, jolloin olisi säästetty myös hallinnollista kustannusta. Kun yksityislääkärikäynti maksaa 150 euroa, 8 euron Kela-korvauksella ei ole juuri merkitystä.
Lisäksi alempaa arvonlisäverokantaa päätettiin alentaa puolella prosenttiyksiköllä – heti sen jälkeen kun sitä oli ensin nostettu neljällä.
Hallituksen olisi pitänyt tarttua taloutemme isoihin ongelmiin – rakentamisen lamaan, yritysten rahoituksen saantiin, pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, maaseudun ahdinkoon sekä Itäisen Suomen tukemiseen. Voimavarat hukattiin muuhun.

Kansalaisten luottamus sekä valtion talouteen että omaan talouteen on alamaissa. Se näkyy siinä, että ihmiset pitävät rahat mieluummin tilillä, kuin investoivat ja kuluttavat.Tärkeintä olisi nyt saada talous kasvuun, ihmisille töitä ja varsinkin nuorille ihmisille uskoa tulevaisuuteen.
Usko talouden nousuun on paljon tunteesta kiinni, siksi isänmaan tilaa ei pidä perusteettomasti synkistellä. Nyt tarvitaan luottamusta, toivoa ja tulevaisuudenuskoa koteihin ja yrityksiin. Pääministeri, jos joku, on tässä paljon vartijana.

Suomi on hyvä maa yrittää ja elää. Sen menestymiseen meidän tulisi nyt kaikella tarmolla keskittyä.

Hyvää alkanutta syksyä!